Italia, Sisilia: Catania, Etna ja Syrakusa

OPTIMISTI OPPII

Vuonna 2004 päätimme mieheni kanssa, että seikkailu maistuu ja lähdemme avoimin mielin omatoimimatkalle. Sisiliassa on pääsiäisen aikaan jo 20 astetta ja se sopii meille. Lensimme kiirastorstain aamuna Roomaan. Rooman kentän vilkkaus on melkoinen kokemus. Ainakin ensimmäisellä kerralla.

fiumicino airport

Jo tämän ensimmäisen matkamme aikana tuli selväksi, että olen liian optimistinen. Olin varannut jatkolennon Sisiliaan, reilun tunnin päähän laskeutumisajasta Helsingin lennolta. Annan vinkin. Varaa ainakin kaksi tuntia aikaa koneen vaihtoon.

Muutaman tiedustelun jälkeen selvisi, että kotimaan lennot hoituvat alimmassa kerroksessa. Juoksimme sinne. Lento lähtisi aivan pian. Saavuimme hikisinä perille. Ihmettelin väen paljoutta. Ja meteliä. Kun 20 italialaista puhuu kovaäänisesti ja temperamentilla on desibelitaso aikamoinen.

Lähestyin tiskiä. En nähnyt pienintäkään koloa ihmismassassa. Tuumailtuani hetken, änkesin rohkeasti sekaan. Kyselin väsyneen näköiseltä asiakaspalvelijalta miten tulee toimia, kun jatkolentomme lähtee aivan pian. Yllätys oli suuri, että kaikki muutkin olivat menossa samalle jatkolennolle Sisiliaan. Mutta, tietokoneet eivät toimineet.

Hetkeksi sisilialaiset hiljenivät ja kaikki katsoivat ihmeissään ulkomaalaista, eli minua. Sitten meteli alkoi taas. Nainen pyysi minulta lentolippumme, laittoi ne korkeaan pinoon muiden lippujen kanssa ja selitti lyhyesti tilanteen: Kone on ylibuukattu, tietokoneet eivät toimi ja tässä menee tovi, kunnes tiedetään kuka pääsee lennolle ja kuka ei. Ei ole totta, ajattelin. Näinkö matkamme alkaa.

Kävin juttelemassa mieheni kanssa ja totesimme, että nauretaan. Sillä asenteella pääsee pitkälle.

Tunnin odottelun, metelin ja hikoilun jälkeen ilmoitettiin, että koneeseen mahtuu vielä kaksi ihmistä. Tässä välissä virkailija oli lähettänyt muutaman ihmisen koneeseen. Spontaanisti huudahdin bella signora, please choose us. Ehkä rauhallisuuteni ja kohteliaisuuteni vuoksi, saimme kuin saimmekin nuo viimeiset paikat. Juoksimme koneeseen, jossa istui tuiman näköisiä ja hikisiä sisilialaisia odottamassa lennon lähtöä.

AlItalia plane


SISILIALAINEN MERCEDES

Lento Roomasta Sisiliaan oli lyhyt. Ja maisemat ovat erittäin kauniit. Allamme kimmelsi sininen Välimeri. Saapuessamme Sisilian rannikolle oli Etnan tulivuoren näkeminen läheltä jotain aivan muuta kuin TV:stä tai kirjasta katsottuna.

Etna seen from the sea

Etna on mahtava ja häkellyttävä. Catanian lentokenttä on jouduttu välillä sulkemaan Etnan syöksemän tuhkan vuoksi. Lentoliikenne on silloin ohjattu Palermon lentokentälle.

Etna blows up 2011

Laskeuduttuamme Catanian pikkuruiselle lentokentälle, valokuvasimme Etnaa ja lentokenttää. Sitten etsimme autonvuokrausalueen.

Olimme päättäneet kokeilla Hertziä. Se oli virhe. Meillä oli varaus Mercedekselle. Halusimme pientä hemmottelua. Mieheni kun on automiehiä, monin tavoin, oli saanut valita millä ajelemme Sisilian teitä pitkin.

Tiskillä oli mitä klassisin italialainen mies. Hiukset olivat öljyllä sutaistu taaksepäin ja otsalla kimalteli trendikkäät aurinkolasit, vaikka sisällä oltiinkin. Tyylinsä toki kullakin, ei siinä mitään. Mutta kun hän ovelasti ja vaivihkaa livautti meille alemman sarjan auton, ja lisäksi höyläsi luottokorttiani kolme kertaa, silloin hermostuimme.

Tarkistimme minkä auton hän antoi meille. Se oli Nissan. Sisilialainen Mercedes! Yritimme saada sovitun auton, Mercedeksen, mutta ei. Nissan oli ainoa vapaa, epäystävällisen virkailijan mukaan. Ehkä hän itse ajoi Mersullamme. 😉 Päätimme muistaa mottomme ”naura, kun jotain yllättävää tapahtuu”. Otimme Nissanin. Ja hyvä autohan se oli.

Sisilia ja Nissan

Autolla oli ajettu vasta 200 km. Mutta iso farmariauto ei ole paras kulkuväline Italian pienillä kujilla. Sen opimme matkan aikana.

Yliveloitukset onnistuimme saamaan takaisin Nordean avulla Suomessa. Hertziltä ei apua herunnut.

Image


SYRAKUSA

Ajoimme Syrakusan kaupunkiin, noin 70 kilometriä etelään Catanian lentokentältä, saaren itärantaa pitkin. Pysähdyimme puolivälissä Agip-huoltoasemalla, jossa oli erinomainen kahvila. Tilasimme tuplaespressot, tuoremehut ja tomaatti-mozzarella-prosciutto-leivät. Söimme  ulkona pihalla. Samalla nautimme rennosta hetkestä hektisen matkan jälkeen. Edessämme kulki moottoritie ja sen takana näimme välimeren. Aurinko porotti kirkkaalta siniseltä taivaalta. Hymy hiipi kasvoille. Vatsat täynnä ajelimme Syrakusan kaupunkiin, josta olimme varanneet huoneen hotelli Helioksesta.

Hotel H and me

Syrakusassa yhdistyy kulttuurihistoria ja sisilialaisen temperamenttinen kaupunkielämä. Lisäksi voit kaupungin lähellä rentoutua maaseudulla ja rannoilla. Sisilian kaakkoispuolella löydät kilometreittäin hiekkarantoja. Samalla suunnalla on myös useita UNESCOn maailmanperintökohteita.

Syrakusan historiasta voi mainita muun muassa vuoden 413 eaa, jolloin käytiin Peloponnesolaissotaa Syrakusan ja Ateenan välillä. Ateenalaiset halusivat vallata Syrakusan. Ateenan laivasto päihitettiin ja murskattiin.

Tunnettuja kreikkalaisia on asunut Syrakusassa, niin myös Archimedes. Parhaimpina aikoina kaupungissa asui yli 300 000 asukasta. Nyt asukkaita on noin 120 000.

Ortigian kapunki

Syrakusan kaduilla oli melko rauhallista. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme Kyynelehtivän Madonnan kirkolle. Olimme kuulleet, että se on hieman erikoinen, futuristinen kirkko. Vieressä olisi toinen nähtävyys, arkeologinen museo, jonne ajattelimme mennä. Kerron näistä ensi kerralla.

 

 

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s