Punainenmeri, Jordania

Radisson Blu Tala Bay -hotellin ja Punaisenmeren välissä on pitkä ja hyvä ranta. Rantatuoleja on tarpeeksi, mutta ne eivät ole liian kiinni toisissaan. Näin sait hieman omaa rauhaa. (Käydessämme Sharm El Sheikhissä, jokunen vuosi sitten, olivat rantatuolit viiden sentin päässä toisistaan).

Punainenmeri tarjoaa nähtävää joka lähtöön. Meressä on pieniä, suuria, vaarallisia ja myrkyllisiä kaloja. Korallit ja kasvit ihastuttavat väreillään ja monimuotoisuudellaan. Pienet ravut, sisiliskokalat ja upeat mustat merisiilet täyttävät merenpohjan lähellä rantaa.

Suurin ero Jordanian ja Egyptin merimaailmassa on näkemämme myrkyllisten kalojen määrä. Egyptissä ihastelemme värimaailmaa, Jordaniassa kuvasimme yllättyneinä huikeita kaloja, jotka paljastuivat todella myrkyllisiksi.

Tässä pieni otos näkemäistämme kaloista.

Siipisimppu (Pterois Volitans) kuuluu skorpionisimppujen heimoon ja sillä on selkä- ja sivuevissään myrkkypiikit, joiden sisältämä myrkky on vaarallista ja ilman asianmukaista hoitoa voit kuolla.

Siipisimpun punainen versio:

Musta siipisimppu (Pterois Miles) on erittäin kaunis.

Ruskensävyinen Siipisimppu (Pterois Volitans) näytti pieneltä aivokorallin vieressä.

Skorpionikala (Scorpaenopsis oxycephala), esim Tassled Scorpionfish, kuuluu skorpionisimppujen heimoon ja on myrkyllinen. Sitä kutsutaan myös ”false stonefish” nimellä. Skorpionikalan suu on samannäköistä kivikalaa horisontaalisempi.

Skorpionikala kiven vieressä suuren pitkäpiikkisen merisiilen kanssa:

Kun kuvasin pientä Skorpionikalaa, lähti se yllättäen ”lentoon”. Tämä kala ei yleensä liikahda. Olin tullut liian lähelle. Onneksi se suuntasi minusta pois päin.

Velhokala (Synanceia Verrucosa), suomeksi myös Kivikala, on maailman myrkyllisin kala.

Velhokalan päälle ei kannata astua. Voit halvaantua ja kuolla. Myrkky aiheuttaa tunteja kestävän kovan tuskan ja shokin. Pistoksen saaneita jalkoja on myös amputoitu.

Velhokalan erottaa samannäköisestä skorpionikalasta katsomalla suun ja pyrstön muotoa. Tämä ei aina ole helppoa valo- tai videokuvauksen aikana, kun aallot tai virtaus liikuttavat sinua oman tahtonsa mukaan. En ole varma näimmekö Velhokalaa, koska se on niin samannäköinen Skorpionikalan kanssa. Tässä pari kuvaa muilta sukeltajilta.

Merisiilet

Onneksi ystävällinen mies Lappeenrannasta oli rannalla samaan aikaan, kun me kipitimme innoissamme merenrantaan. Mies varoitti menemästä suoraan rannasta mereen kävellen kivien päällä, koska pohja oli täynnä merisiiliä.

Ja näinhän asia oli. Me hivuttauduimme veteen varovasti. Kun vettä oli 30 cm molskahdimme vatsallemme ja liukumalla etenimme ensimmäiset pari metriä. Pohja oli täynnä mustia merisiiliä, joiden piikit olivat uskomattoman pitkät.

Pienen jännityksen jälkeen ja uuden merenalaisen maailman lumoissa, totuin merisiiliin ja pitämään jalkani poissa pohjasta. Ja hyvä niin, koska pohjan hiekassa oli esillä tai piilossa myrkyllisiä kaloja.

Olimme hankkineet uuden vedenkestävän kameran, jolla saimme otettua satoja kuvia ja myös videoklippejä. Vietimme puolet joka päivästä meressä. Jos et ole vielä kokeillut sukellusta tai snorklaamista, suosittelen lämpimästi testaamaan miltä tuntuu seikkailla Punaisessameressä.

Neljäntenä päivänä sattui jotain yllättävää. Tunsin pieniä pistoja reisissäni. Ihmettelin mistä on kyse. Pistot loppuivat ja unohdin koko asian. Seuraavana päivänä tunsin satoja pistoja ja poltetta. Hätäännyin. Mieheni tuli samaan aikaan viereeni ja päästyämme merenpinnan yläpuolelle kuulin häneltä, että ympärillämme oli valtavasti meduusoja. Otin pikaisesti kuvan ja lähdin uimaan rantaan.

Pelästyin. Olen kuullut, että osa meduusoista ovat erittäin myrkyllisiä.

Suuntasimme rantaan ja rantavahdin luo. Hän sanoi, että meressä on välillä meduusoja, mutta niiden ei pitäisi olla myrkyllisiä. Jos iho punoittaa ja olo muuttuu omituiseksi, sitten olisi paras mennä hotellin lääkärin luo.

Onneksi mitään oireita ei syntynyt. En kuitenkaan mennyt hetkeen mereen, koska sata pientä sähköiskua sai riittää siltä päivältä.

Egyptissä ihastuin Picassokalaan. Se kuuluu Balistidae sukuun, eli Säppikalojen sukuun. Lajeja on yli 40. Tämännäköinen Picassokala näkyi Egyptin Port Ghalibissa pari vuotta sitten:

Jordanian rannalla näimme meille uuden lajin, Sufflamen Chrysopterus -kalan, eli Ruostesäppikalan. Tässä sellainen Siipisimpun kanssa:

Lisää kuvia löydät  muun muassa Pinterest-sivultani.

Meri on paras paikka:

Merenalainen maailma on niin suuri ja mahtava, että jätän loput kuvaamamme kalat ensi kertaan.

Jacques-Yves Cousteau (Merivoimien upseeri, merentutkija ja dokumentaristi) on yksi ihailemistani ihmisistä. Uskon, että hänen uskomattomat ja fantastiset merenalaiset seikkailut ovat omalla tavallaan vaikuttaneet siihen, että suoritin parikymppisenä kaksi PADI-sukelluskurssia ja innostuin vuosia myöhemmin mieheni kanssa Punaisestamerestä ja sen tarjoamista huimista hetkistä kauniiden kalojen parissa.