Missä olet Schinos?

Lomailimme pari vuotta sitten Kreikassa. Matkustimme kesäkuussa, toivoen lämpimiä kelejä. Toiveemme toteutui turhan hyvin, koska laskeutuessamme illalla Ateenan lentokentälle, oli lämpötila 35-37 C.

Vuokrasimme talon viikoksi Megarasta, noin tunnin ajomatkan päässä Ateenasta länteen. Toisen viikon vietimme Alepochorissa. Lomatalomme omistaja ehdotti meille paikkoja, joissa voisimme käydä. Yksi näistä paikoista oli Schinos, jossa on kuulemma yksi Euroopan syvimmistä järvistä. Hän ruksasi karttaan kohdan, joka oli noin 15 kilometriä Alepochorista länteen. Ajelimme rantatietä pitkin ja olimme varmoja, että löydämme tällaisen nähtävyyden helposti. Toisin kävi 😉

Ohitimme Vamwakesin ja Ekklisia Agios Viasiosin. Kun rantakaupungit loppuivat ja vaihtoehtona oli nousta vuorille Ag. Sotiran kohdalta tai palata takaisin, kyselimme Ag. Sotiran asukkailta Schinoksesta. Kukaan ei osannut auttaa meitä. Mietin. Olisiko kyse kielimuurista? Meidän kreikan taito on todella alkeellinen. Siksi puhuimme sitä sekaisin englannin kielen kanssa. Yksi asukkaista osoitti lopuksi vuoren suuntaan ja sanoi, että tuolla sen on.

Ajelulla schinoksen kukkuloilla

Ajelimme kapeaa tietä pitkin pari kilometriä ja olimme Schinoksessa. Ryhdyimme etsimään järveä. Pysähdyimme kauniiden talojen porttien ulkopuolelle ja huhuilimme asukkaille. Kysyimme syvästä järvestä. Kun viisi ihmistä oli pudistellut päätänsä, nostellut hartioitaan ja osoittanut selvästi, ettei tiedä mistä puhumme, päätimme antaa asian olla. Järvi saisi jäädä. Nyt ajelisimme muuten vain tässä kauniissa ympäristössä ja nauttisimme nähtävyyksistä.

Schinoksesta alkaa jyrkkä, mutkitteleva tie, joka kiipeää ylös vuorenrinnettä. Näkymät olivat niin kauniit. Alhaalla kimalteleva meri, ympärillämme tuuhea tummanvihreä metsä. Käännyimme hetken kuluttua takaisin ja palasimme Schinoksen kautta meren rannalle Ag. Sotiraan.

Perachoran tiekyltti

Moisesta reissaamisesta tuli tottakai nälkä 🙂 Näimme rannalla kaksi pientä ravintolaa. Valitsimme sen, jossa oli ulkoterassi kattoineen, jotta kuuma aurinko ei polttaisi suomalaisen herkkää päänahkaa poroksi. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja kuuma. Pöydät sijaitsivat aivan meren tuntumassa ja nautimme tuulenvireestä ja upeista maisemista.

Ag Sotira view from lunch restaurant.jpg

Ravintola on helmi, jota ei näe kartalla ja jonne päätyy luultavasti vain eksyen, niin kuin meille kävi. Tarjoilija ehdotti lounasta ja osoitti mustekaloja, jotka roikkuivat katosta! Otimme kylmää juotavaa ja mustekalasalaatit. Lounas oli herkullinen. Ja niin edullinen, että jätimme tuplasti juomarahaa.

Tämän rantaravintolan sijainti on täydellinen. Edessäsi näet pienen kauniin merenlahden, jonka rannalta ihmiset kävivät uimassa. Ihmisiä oli vain kourallinen. Tämä taitaa olla pieni salainen paratiisi.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s